Still missing you

If you're a man, get stronger for someone else
Same goes for women; nothing will start by just watching
You should have the courage to say that this is right
If you can do that alone
You'll be a hero


---



Päivitys päivitys, meni sitten enemmän aikaa tähänkin. Tokio tuli ja meni, netittömässä tilassa elellen joten vasta nyt tähän saa tilaisuuden. Olisin toki voinut eilenkin, mutta väsymys oli kova.



Elikkäs, lento sujui sutjakasti ja koko yhdeksän tunnin aikana en nukkunut silmäystäkään, sillä 8-paikkainen lentokone oli jotain aivan uutta mulle. Sekä jokaselle omat telkut, jois hyvää musaa ja mahtavii leffoi. Eihän siinä voi nukkua.


Kuitenkin, saavuttiin kentälle, yks aluevalvojista nouti meidät ja sitten lähetettiin laukut isäntäperheille. Sen jälkeen koottiin koko vaihtaripoppoo ja lähettiin leirikeskukseen. En muista sitä nimihirviöö sit ollenkaan, mutta se päätarkotus oli majottaa vaihtareit. Oppitunnit oli rankkoi ja mun pisteytys testeis osui kohdalle 35/100. Hyvin menee, ne.
Meidät jaettiin makuutiloihin tyttöihin ja poikiin ja nekin porukat viel puokkiin, joten päädyin samaan huoneeseen 8 muun kanssa. Ne oli japanilais-tyylisii huoneit, paperiovet jotka avautu liukuen, pehmee lattia ja makuualustana futon. Opin siis viimein laittamaan semmosenkin! Ohessa kuva meiän huoneest. Koska en ole viisas, en ottanut kuvaa futonien kanssa. Gomen :( Etenkin ruotsalaisilla oli kova tarve kukoistaa kielellään meidän suomalaisten lähellä. Ja ne teki sen tahallaan. Norjalaiset myös.

 Kolmantena päivänä mentiin Meiji-pyhätölle ja Harajukuun. Päästiin kokeilemaan Okinomiyakia. Se on tavallaan lettua, jonka taikinaan sitten sekoitetaan mm. salaattia ja kananmunaa ja oman valinnan mukaa lihaa, kanaa, maissia, sieniä tms. Ehkä paras makuelämyst tähän asti. Leirikeskuksen aamupalal maistettiin myös nattoa. Japanilaisille se on sugoi oishii, mutta... noh, haudutettui papui.

Okinomiyaki <3

Ja tässä natto.

Meiji-pyhätön aluetta. Kovin nätti paikka, tahon nähdä lisää!

Näkymää Harajukus.

Nättiä sakea.

Neljänten päivän, 3.9. oli lähtö isäntäperheisiin. Otettiin viimeset kuvat yhdessä, itkettiin ja hyvästeltiin sitten eteläiseen kärkeen lähtevät (lähtivät lentokentälle) ja Tokioon jäävät, ja me loput sitten mentiin kahdella junalla Tokion juna-asemalle. Sieltä sitten jakauduttiin kolmeen ryhmään, kaikki eri luotijuniin. Meikän lisäks samaan junaan loikkas 8 ihmist. Se oli kyl nopea juna, mutta sään takia (taifuuni) se liikku normaalii hitaammin.
Taisin olla ainoa, joka melkein itki jännityksestä tavata uusi perhe. En ollut pitänyt heihin oikeastaan ollenkaan yhteyttä ja sen takia oma aluevalvojani oli leirikeskuksel soittanut host-okaasanille, antanut mun jutella sen kaa. Ja ei, ei enkkua.
Osakan asemalla oli vastassa tyttäristä vanhin, perheen isä ja perheen lasten yksityinen enkun opettaja. Se osas kaikist parhaiten enkkuu ja jutteli mun kanssa koko automatkan. Jännitys laimeni heti. Perillä kotona pääsin tutustumaan koko perheeseen ja ne esitteli talon mulle. Sain isomman huoneen ku mul on Suomes. Höhö, ja tämäkin pehmoinen, futon ja liukuovet.

 
Yllätyin hyvin positiivisesti tästä perheestä. Tyttäret on kaikki suloisia ja opiskelee enkkua ahkerasti, joten mun tehtävä on auttaa niitä opinnoissaan samal, ku ne opettaa mulle japania. Osakalla on oma murre, joten mun pitää oppia kaksi erityylistä tapaa puhua japania. Huhhuh. Seuraavana päivänä koko perhe mentiin Ikeaan ostoksille. Tuntu todella oudolta, koska mikään ei ollut erilaista Suomeen verrattuna. Toki siellä täällä oli kanjeja, mutta kaikki muu oli niin... niin... ruotsalaista. Vaikka kuinka intin vastaan, nää osti mun oppikirjoja varten kirjahyllyn ja kustansi muutenkin pari juttua huonetta varten. Kovasti ja hartaasti kiittelin, totta kai. Perheen isä antoi mulle myös vanhoja Shonen-Jump -lehtiä. Tietämättömille: Shonen-Jump ilmestyy joka maanantai ja siinä on uusi chapteri jokaista kyseisen lehden mangasarjaa. Manga on hyvä opintoja varten, sillä siin kaikki on kirjoitettu hiraganoilla ja kanjitkin selkeytetty. Helpottaa opiskealua huomattavasti.

Syötiin sitten sushia ja sen jälkeen mentiin onseniin, japanilaiseen kylpylään. Oli ihan mahtavaa päästä taivaan alle kuumaan kylpyyn! Siellä oli myös 17 asteinen amme, joka oli  "kylmä". Nauroin vain. Olin aiemmin selittänyt perheelle asioita suomen järvistä, joten loikkasin vaan suoraan ammeeseen ja olin ku kotona. Järkyttyivät pahasti. Selitin, et suomessa uidaan myös avannos.

Tähän mennessä kaikki on ollut uutta ja aivan mahtavaa. Perhe omistaa ravintolan, joka on samassa talossa muidenkin huoneiden kanssa. Mun pitää olla siellä joka lauantai, joten pääsen oppimaan ruoan laittoa! Perheen isoäti osaa tehdä hyvää okinomiyakia. Kommunikaatio takkua vielä ja käytetään kaik vaan sanoja, mutta sentään ymmärretään toisiamme. Toivon et opin kohta puhumaankin tätä kieltä. Ja koulu on huomen(suomalaisille ylihuomen). Jännittää pahasti, pitää esitellä itsensä koko koulun edes. Toivottavasti ei ramppi kuume iske.

Näin. Kuvia mukaan ja tässä tämä merkinta sitten olikin. Nyt, haluan nukkua. Terkkuja Suomeen!

Ikea, why you in my Japan.

Käytiin ostarilla ja tämä pisti silmään.

Ja sitten vielä meikän huone. Jee.

 Opettelen jaksamaan ottaa kuvia. Nyt, nukkumaan.