Tomorrow never knows

What're you gonna do about being timid?
What's the you who comes tomorrow gonna do?
If you keep quiet and look down
No one will hear

---

Toivottavasti kaikki olisi pikapuoliin kunnossa. Pakkaus on vieläkin teoreettista ja tarvittavat tavarat on listattu, mutta vielä puuttuu se viimeinen silaus, eli urakan aloittaminen. Jotenkin tuntuu hassulta ajatella, että nyt se lähtö sitten oikeasti on. Maaliskuussa kunnon asennoitumista ei kerennyt edes tapahtumaan, sillä peruuntunut lähtöilmoitus saatiin viikkoa ennen määräpäivää. Mutta nyt se on jo huomenna. Kyseistä tietoa on mahdotonta sisäistää enkä usko että olo on sen ihmeellisempi koneessakaan. Tätä on niin innolla odotettu, että omia tunnelmia on tällä hetkellä hiukan hankalaa supistaa sanoiksi. Äh, en siis edes yritä kunnolla. :DD

Pelottaa, kammottaa, ihastuttaa, innostaa, piristää, melkein vapisuttaa silkasta jännityksestä. Once in a life time experience, eihän sitä malta enää odottaa, kun jo näin lähellä ollaan! Tuntuu vain pahalta jättää kaikki taakseen tänne Suomeen, mutta ei pidä unohtaa sitä faktaa, että kyseessä on vain 10 kk. Mikään ei katoa täältä sillä aikaa, kun olen poissa. Ei siis ole mitään hätää, hyvää jaksaa odottaa, eikös. En lähde kokonaan pois.

Perheen kanssa on tullut pidettyä harmillisen vähän yhteyttä, mutta ensivaikutelma on mukava ja ystävällinen. Sekin tieto riittää rauhoittamaan mieltä, sillä voi luottaa siihen, että on hyvissä käsissä.


Tämä olkoot ainokainen merkintä ennen lähtöäni. Wish me luck ja uudemmat tunnelmat kuuluvat sitten Tokiosta o/